Tietoa meistä

Maiju Houni

Olen 1996 vuonna syntynyt koiraharrastaja ja asustelen Lappeenrannassa yhdessä KEPOni kanssa. Ensimmäinen mäyräkoira meille tuli perheeseen, kun olin kuuden vanha. Karkeakarvainen kääpiö Mandi tuli kodinvaihtajana sohvan nurkkaa lämmittämään. Koiran ”entisessä elämässä” se oli käynyt näyttelyissä ja kokeissa, mutta meillä se eleli vain kotikoirana. Mandin pois mentyä meille tuli karkeakarvainen uros ”Allu” keväällä 2013, mikä jälkikäteen osottautui Mandin lapsenlapsenlapsenlapseksi. Kotikoirahan siitäkin piti tulla, mutta kasvattaja sai suostuteltua meidät pentunäyttelyyn, jossa koira sitten putsasi koko pöydän. Se oli menoa sitten ja takaisin ei ollut paluuta. Vuodesta 2013 lähtien olen ollut Suomen Kennelliiton, Mäyräkoiraliiton sekä Karjalan Mäyräkoirakerhon jäsen, josta jälkimmäisessä useamman vuoden jo mukana hallituksessa.
Tällä hetkellä omistan kuusi koiraa: 2 normaalikokoista karkeakarvaista urosta, 3 narttua sekä yhden kääpiö uroksen. Kaikkien kanssa olen pyrkinyt harrastamaan monipuolisesti. Tuloksia on tullut kaikille keillä ikä riittää, niin näyttelyistä kuin kokeistakin. Näyttelyiden lisäksi olen koirieni kanssa käynyt LUT, MEJÄ ja VERI kokeissa.

Kasvatustyöni perusajatus on kasvattaa ulkomuodoltaan terverakenteisia ja hyvin liikkuvia koiria, jotka on varustettu oikealla karvanlaadulla ja luonteella. Mäyräkoiran alkuperäinen käyttötarkoitus pysyy mukana kasvatustyössäni ja pyrin käyttöominaisuuksien eteenpäin viemiseen. Tavoitteenani on siis kasvattaa terverakenteisia ja -luonteisia, riistavietin omaavia ja monipuolisia mäyräkoiria, jotka soveltuvat niin harrastuksiin kuin normaaliin kotiarkeen. Jokainen tuleva pentue on tarkoin harkittu ja sellainen, mistä voisin itse jättää pennun kotiin.

Aulimaija Luukkonen

Olen juuri 50-vuotta täyttänyt yksityisyrittäjä, maatilallinen ja koiraharrastaja Mikkelistä. Asumme suuressa maalaistalossa ja olen viimeiset 20 vuotta jalostanut puhdasrotuisia tuotantoeläimiä (lampaita ja vuohia) sekä hevosia, minipossuja sekä angorakaneja. Koirien kasvattaminen on ollut suurin haaveeni pikkulapsesta asti, mutta yksityisyrittäjänä ja kahden lapsen äitinä asia on vuosikausia vain siirtynyt hamaan tulevaisuuteen.

Mieheni on aina ollut erittäin innokas metsästäjä ja siksi koiramme ovat pääasiassa olleet metsästysrotuisia. Koiria olen omistanut noin 30 vuotta. Ensimmäiset kaksi koiraani hankin heti kun muutin omaan kotiini ja ne olivat tanskandoggeja. Täyttäessäni 22 vuotta näille tuli seuraksi vielä bullmastiffi. Näiden kanssa koiranäyttelyt tulivat tutuiksi. Lastemme kasvaessa miehelläni alkoi olla enemmän aikaa rakkaalle metsästysharrastukselleen ja perheeseemme muutti vuonna 2002 beaglen narttupentu ”Inka”. Mieheni kasvatti kaksi omaa metsästyslinjaista pentuetta (2005 ja 2008), joista jälkimmäisestä jätimme kotiin narttupennun. ”Pipsa” 13 v asuu edelleen luonamme ja ajaa jänistä kuin nuori tyttö. Vuonna 2003 perheeseemme tuli myös englanninspringerspanieli ”Adele” ja vuonna 2013 pohjanpystykorva Pekko. Nämä molemmat ovat olleet erittäin hienoja kaiken riistan koiria ja ihania perheenjäseniä. Lisäksi vuosina 2005-2019 minulla oli lammastilalla apuna työlinjainen bordercollie ”Veera”.

Ensimmäinen mäyräkoiramme Freckle-Face Xindra (”Guu”) tuli perheeseemme 2015 ja sillä on ollut yksi pentue, joista jätin itselleni Tinon ja Caran. Narttupentu asuu aikuisen tyttäreni luona sijoituksessa ja sillä on seuranaan lyhytkarvainen mäyräkoira ”Kerttu”. Guun ja Tinon kanssa olen harjoitellut verijälkeä, josta molemmat pitävät kovasti. Koirien irtipitoaikaan kaikki koiramme pääsevät noin 1-2 kertaa viikossa myös metsälle. Guu ja Tino ajavat jänistä, peuraa ja villisikaa.

Mieheni on ollut jo usean vuoden mukana SRVA toiminnassa, jossa tehtävänä on antaa viranomaisille suurriistavirka-apua. Tavoitteenani on saada mäyräkoiristamme paitsi hyviä metsästyskoiria – myös tehokkaita apulaisia vahingoittuneiden eläinten jäljestämiseen. Metsästyksen lisäksi perheessämme liikutaan luonnossa päivittäin ja kaikkien koiriemme on nautittava aktiivisesta elämäntyylistämme. Mäyräkoirien kasvatuksessa päämääräni on jalostusohjesäännön mukainen terverakenteinen, kestävä, toimintakykyinen, luonteeltaan ja rakenteeltaan tasapainoinen koira. Sellainen, joka tyytyväisenä makaa sylissä hellittävänä ja illalla kömpii unisena omistajansa peiton alle – mutta jonka kanssa voi halutessaan harrastaa erilaisia koemuotoja, näyttelyitä tai käytännön metsästystä.

Omistan tällä hetkellä neljä mäyräkoiraa – yhden uroksen ja kolme narttua. Lisäksi kotonamme asuu pohjanpystykorva Pekko ja beagle Pipsa. Guun pentujen myötä innostuin jälleen näyttelytoiminnasta ja Maijun kanssa kävimme junioreidemme kanssa kymmenessä näyttelyssä mukavin tuloksin. Näyttelyreissuilla huomasimme Maijun kanssa, että meillä on hyvin samanlaiset tavoitteet kasvatustyössämme ja osaamisemme täydentää hyvin toisiaan. Siksi päätimmekin ottaa yhteisen kennelnimen ”Railakas”.